Sijaishuollon yhteisöpalaverit, välttämätön paha vai mahdollisuus?

Opiskelen sosionomiksi Diakonia-ammattikorkeakoulussa ja harjoitteluani teen Diakin koordinoimassa Pakopeli itsenäisyyteen -hankkeessa. Olen myös vakituisesti töissä Etelä-Suomessa sijaitsevassa sijaishuollon yksikössä eli lastensuojelulaitoksessa.

Sijaishuoltoyksikössä ohjaajien työtehtäviin kuuluu järjestää nuorille yhteisöpalaveri, josta voidaan käyttää myös muita nimityksiä. Yhteisöpalaveri on ollut pitkään vakiintunut käytäntö lastensuojelussa. Palaveri järjestetään pääsääntöisesti aina samana päivänä samaan aikaan viikoittain ja siihen osallistuvat kaikki yksikössä asuvat nuoret.

Ajan myötä palaveristamme on tullut tyhjä tapahtuma, jossa keskustellaan vain välttämättömät, viikoittaiset asiat. Ongelmana on ollut, että nuoret eivät koe yhteisöpalavereita mielekkääksi ja pyrkivätkin poistumaan palaverista heti kun se on mahdollista. Tämä toiminta ei myöskään motivoinut ohjaajia. Palaverin ajankohta oli aiemmin päivällisen jälkeen maanantai-iltana.

Päätimme työyhteisössämme pohtia uusia keinoja yhteisöpalaverin uudistamiseksi. Jokainen työntekijä sai tuoda näkemyksiään esille. Omat ajatukseni olivat hankkeessa ja liittyivät nuorten itsenäistymistaitojen kehittämiseen, myös työyhteisön muut ohjaajat kokivat itsenäistymiseen kuuluvat asiat tärkeiksi. Kehitimme yhdessä ideoita ja helmikuusta 2025 alkaen olemme toteuttaneet uudenlaista yhteisöpalaveria joka maanantai.

Yhteisöpalaveri nuorten osallisuuden ja itsenäistymistaitojen pelastajana 

Yhteisöpalaverin keskusteluille laadittiin yhtenäiset teemat, joista keskustelemme ryhmänä. Aiheet liittyvät nuoruuteen ja itsenäistymiseen. Aikaistimme palaveria illasta iltapäivälle ja lisäsimme siihen myös välipalan. Yhteisen välipalan aikana keskustelemme ennalta suunnitellusta aiheesta, joka voi olla myös toiminnallista. Palaverin ajaksi nuoret jättävät puhelimet huoneisiinsa. Vaihtuvien teemojen lisäksi keskustelemme viikoittaisesta ohjelmasta ja nuorille ajankohtaisista asioista.

Käsiteltäviä teemoja yhteisöpalavereissa ovat olleet henkilökohtainen hygienia, siivous, ruokahuolto, pyykinpesu ja rahankäyttö. Yhteisöpalaverissa jokainen nuori kohdataan kiireettömästi ja läsnäoloa kunnioittaen.

Tavoitteena yhteisöllisyys

Palaverissa tavoitteenamme on tukea nuorten vuorovaikutustaitoja. Kannustamme nuoria ilmaisemaan mielipiteensä ja samalla vahvistamme heidän itsetuntoaan. Teemojen suunnittelut parantavat myös ohjaajien ammattitaitoa nuorten itsenäistymiseen liittyvissä asioissa. Rento ilmapiiri luo mukavan yhteenkuuluvuuden tunteen ja antaa tilaa asioiden pohtimiseen ja oivaltamiseen yhdessä. Nuorten toiveet ja palautteet palavereista huomioidaan ja palaveria kehitetään jatkuvasti.

Tuloksiakin on syntynyt. Olemme kokoontuneet tällä uudella tyylillä nyt kahdeksan kertaa. Nuoret ovat tulleet kehottamatta yhteisöpalaveriin ja osallistuneet keskusteluihin (voisiko jopa kuvata innolla?) Palaverin ilmapiiri on ollut rento ja kaikki nuoret ovat uskaltaneet tuoda mielipiteensä, toiveensa ja palautteensa esille. Palaverin lomassa on nautittu välipalaa, joka sekin aiemmin jäi monelta nuorelta syömättä.

Teemojen pohjalta syntyneet keskustelut ovat olleet antoisia ja toivottavasti niistä on jäänyt joitain oppeja nuorillekin mieleen. Hauskana esimerkkinä palaverin teemoista mainittakoon pyykinpesu ja vaatehuolto. Kävimme keskustelua siitä, miten vaatteet tulee lajitella pesuun, ja että mistä tietää miten mikäkin vaate pestään. Tässä kohtaa nuoret alkoivat käännellä paidanhelmojaan ja etsiä, missä kullakin oli jonkinlainen pesuohje.

Ainakin tällä hetkellä nämä yhteisöpalaverin uudistukset tuntuvat toimivilta ja mielekkäiltä työyhteisömme arjessa.

Kirjoittaja:

Eija Vuorinen

Sosionomiopiskelija, harjoittelija Pakopeli itsenäisyyteen -hankkeessa