Siirry sisältöön

Oma koti, jota ei ole

Ikkuna, jossa tunnelmallisia valoja.
Herään aamulla omasta, mukavasta sängystä. Kahvinkeitin on ajastettu, ja aamupalan jälkeen siirryn työhuoneeseen tekemään etätöitä. Koira nukahtaa viereeni sohvalle. Yhteistyökumppanilta kilahtaa sähköposti, joka muistuttaa tänään vietettävästä Asunnottomien yöstä.

Me mukavasti pärjäävät keskiluokkaiset ajattelemme helposti, että asunnottomuus on oma valinta. Onhan tässä yhteiskunnassa apua saatavilla, on kaikenlaisia tukia ja meitä ”sosiaali-ihmisiä”, jotka yritämme ymmärtää ja auttaa, jos vain apua hakee.

Työssäni sosiaalityöntekijänä olen kuitenkin nähnyt, että asunnottomuus on kaikista sosiaalisista ongelmista ehkä kaikkein eniten häpeää aiheuttava. Häpeä ja siitä seurannut huonouden tunne lamaannuttaa ja estää hakemasta apua.

Hallituksen viimeaikaiset asumiseen ja elämiseen liittyvät tukien leikkaukset ovat lisänneet häätöjen määrän ennätyslukemiin. Aiemmin asunnottomina oli pääasiassa vakavista päihde- tai mielenterveysongelmista kärsiviä ihmisiä. Nyt häätöjä saavat myös työssäkäyvät ja perheelliset ihmiset, joiden palkka ei yksistään riitä elämiseen. Tukien leikkaukset ovat aiheuttaneet melkoisen muuttoaallon julkisten asunnontarjoajien markkinoilla.

On pyritty muuttamaan halvempaan, pienempään. Elämään niukemmin.

Oulussa on viime aikoina uutisoitu myös Kenttätien palvelukeskuksen ja kohtaamispaikka Huilin muutosta Kontinkankaalle. Palvelukeskus on asunnottomuutta kokeville tarkoitettu tilapäismajoituksen yksikkö. Muuton seurauksena asunnottomuuden ja päihteidenkäytön surulliset lieveilmiöt alkoivat näkyä Kontinkankaan alueella.

Tilastot eivät kerro kaikkea

Suomessa on vuosia pyritty vähentämään asunnottomuutta, ja onnistuttukin siinä. Nyt näyttää siltä, että kehitys on kääntynyt toiseen suuntaan. Syynä ovat hallituksen tukien leikkaukset, mutta myös hyvinvointialueiden säästöt, jotka kohdistuvat esimerkiksi tuettuun asumiseen.

Viime vuoden lopussa Suomessa oli ARA:n mukaan 3429 asunnottomaksi tilastoitua ihmistä. Luku ei ole paikkansapitävä, sillä piiloasunnottomuutta on paljon. Asutaan kavereiden tai sukulaisten luona tai ollaan kirjoilla asunnossa, jossa ei esimerkiksi väkivallan uhan vuoksi voida asua. Piiloasunnottomuus on yleisintä naisten, nuorten ja maahan muuttaneiden parissa.

Pakopeli itsenäisyyteen -hankkeessa pyritään lisäämään nuorten itsenäisen asumisen taitoja. Asunnottomuuden riskiryhmässä ovat nuoret, jotka itsenäistyvät lastensuojelulaitoksista ilman tukiverkkoja.

Kaikilla ei ole vanhempaa, joka auttaisi ostamalla ruokaa, kun omat rahat loppuvat. Ei perheenjäsentä, jolle soittaa, kun ei ymmärrä mitään sähkösopimuksista tai Kelan kirjeestä. Siksi on tärkeää, että nuoria herätellään itsenäistymisen taitoihin jo ennen muuttoa omaan kotiin.

Asunnottomien yötä vietetään jälleen 17. lokakuuta YK:n köyhyyden ja syrjäytymisen vastaisena päivänä Helsingissä ja eri puolilla Suomea. Tänä vuonna nostetaan esiin piiloasunnottomuus.

Pakopeli itsenäisyyteen -hankkeen pääasiallista toiminta-aluetta on Pohjois-Pohjanmaa ja esimerkiksi Oulussa Asunnottomien yötä vietetään torstaina Rotuaarilla klo 14–21 ja Tuiran kirkossa klo 18–08.

Senni Laine, Pakopeli itsenäisyyteen -hankkeen projektipäällikkö

Artikkelikuva: Midjourney-tekoälysovellus.